Ensimmäinen päivä (kaikki voivat osallistua)

Stomp kulki reippaassa käynnissä kohti maastopolkua. Pidin orilla melko pitkät ohjat, jotta tämä saisi venyttää lihaksiaan. Stomp kulki rauhallisesti. Vähän ajan kuluttua otin ohjat tuntumalle ja kysyin Clarissalta "Ravataanko?"

Aki tuntui lämmenneen käynnissä jo tarpeeksi joten sanoin. "Jep."

Laskin nopeasti jalustimet alas ja laitoin jalat jalustimiin. Sitten annoin Stompille hieman pohkeita, jolloin Stomp nosti sulavan, reippaan ravin. Aloin keventämään askelten tahdissa.

Siirsin Akin raviin hiukan Stompin jälkeen, se tuntui tavallista energisemmältä ja hieman nopeammalta kuin tavallisesti.

Stomp heitti päätään ylös ja painoi hieman kuolaimelle, mutta sain sen tajuamaan, ettei vielä laukattaisi. Sitten ori kaartoi kaulaansa ja keskittyi ravaamaan reipasta vauhtia.

Jouduin ottamaan aina välillä puolipidätteitä, sillä Aki taisi piristyä kun pääsi pitkästä aikaa maastoon, vähään aikaan emme olleet harjoitelleet muuta kuin esteiden hyppäämistä ja kouluratsastusta.

"Tuon mutkan jälkeen tulee hyvä laukkasuora. Haluatko laukata?" kysyin perässä tulevalta Clarissalta. Stomp painoi kuolaimeen ja kiihdytti vauhtia hieman kuullessaan sanan "laukata", mutta sain sen pian taas rauhoittumaan ja keskittymään ravaamiseen.

"Tietysti. En olekkaan päässyt ottamaan Akin kanssa kunnollista laukkapätkää aikoihin." Sanoin.

Pian olimmekin jo menneet laukkasuoran alkuun. Osoitin eteenpäin kertoakseni Clarissalle, että aion nostaa laukan. Sitten annoin Stompille laukkapohkeet ja tämä hypähtikin sulavaan laukkaan pukittaen muutaman pukin. Olin kuitenkin varautunut, joten pysyin ongelmitta selässä. Stomp jatkoi rauhallisesti, joten muutaman askeleen jälkeen löysäsin ohjia vähän.

Saadessaan lisää ohjaa Stomp kiihdytti vauhtia. Orin korvat olivat eteenpäin suunnatut ja se pärskähteli innoissaan laukka-askelten tahdissa. Stomp piti yllä tasaista, hieman normaalia nopeampaa vauhtia eikä yrittänyt temppuilla mitenkään. Katsoin eteenpäin ja huomasin kaatuneen, puunrungon, joka ylettyi leveää polkua noin puoliväliin: sen siis pystyi hyvin kiertämään ja hyppäämään. Vaikka puunrunko oli melko matala, hevosen täytyi silti hypätä sen ylitse. Tein Stompille selväksi, että nyt hypätään, vaikka ei sitä erityisemmin tarvinnut käskeä. Ennen ponnistusvaihetta tein kevyen puolipidätteen ja päästin Stompin hyppäämään.

Ori koukisti etujalat alleen ja ponnisti takajaloillaan ilmaan. Puunrungon ja kavioiden väliin jäi runsaasti ilmaa, mutta ei liikaa, vaikka Stomp pystyikin hyppäämään korkeammallekin. Stomp laskeutui pehmeästi toiselle puolelle ja jatkoi tasaista laukkaa, kunnes seuraava mutka lähestyi. Nostin käden pystyyn ilmoittaakseni Clarissalle, että siirrän Stompin raviin. Ennen kuin siirsin, vilkaisin taakseni varmistaen, että oli tilaa hidastaa. Sitten pidätin kevyesti Stompia, joka viskasi kerran päätään ylös, mutta kuitenkin siirtyi raviin. Varmistettuani, että oli tilaa, pidätin uudelleen, jolloin sain Stompin käyntiin. Stomp hirnahti hieman loukkaantuneesti, sillä sillähän oli vielä energiaa vaikka muille jakaa.

Nostin laukan Stompin ja Härmän perässä jätin kuitenkin hiukan tilaa jotta yllätyksien varalta olisi turvallista.

Aki laukkasi tyynesti ja rauhallisesti sille normaala vauhtia. Huomasin puun jonka yli härmä oli hypännyt ja Aki innostui ja kiihdytti hiukan vauhtia pidätin sitä kuitenkin hiukan jottei se kiihdyttäisi liikaa. Aki hyppäsi puun rungon yli vaivattomasti ja laskeutui maahan jatkaen koreaa laukkaa.

Mutkassa siirryin raviin, kuten Härmäkin oli tehnyt.

"Pian on taas hyvä polku, jossa voi laukata." sanoin ja löysäsin hieman ohjaa. "Sen polun jälkeen tulee sitten vielä muutama pikkupolku ja olemmekin sitten jo rannalla" kerroin.

"Selvä." Sanoin.

Ilma oli melko viileä, mutta silti oli lämpö plussa-asteilla. Taputin Stompin kaulaa. Vähän matkan päässä Stomp hidasti, joten kannustin sitä enemmän. Polku leveni hieman ja vähän matkan päässä lähti polkuja muutamaan eri suuntaan. Käänsin Stompin yhdelle niistä ja kysyin takana tulevalta Clarissalta: "Ravataanko taas?". Polku kapeni melko pieneksi, jolloin keräsin ohjat varmuuden vuoksi. Stomp nimittäin usein säikkyi tällä kohdalla. Onnekseni Stomp käyttäytyi hyvin, ja polku leveni taas pian. Pidin ohjat kuitenkin tuntumalla.

"Vaikkapa." Sanoin ja huomasin että olin ollut hirveän vähä puheinen koko matkan ajan.

Kannustin Stompin raviin ja aloin keventämään. Stomp ravasi reippain askelin korvat eteenpäin suunnattuna ja selvästikin nautti reissusta: olihan maastoilu mukava vaihtelu kisatunnelmaan ja maneesi- ja kenttätyöskentelyyn.