Loppukesän päivä

// Härmä tänne ^^ //

Istuin pikkutallin satulahuoneessa ja mutustelin taskustani kaivamaa suklaalevyä. Satulahuoneessa ramppasi hevosten hoitajia edestakaisin kaivellen kaapeistaan tavaroitaan ja etsien hoitohevostensa harjoja ja varusteita. Satulahuoneen hässäkkä oli pahimmillaan juuri ennen ratsastustuntia. Hymyilin itsekseni, ja olin iloinen, että minun ei tarvinnut ottaa minkäänlaista stressiä ratsastamisesta. Kun omisti puolet koko Majakasta, saattoi hyvällä omallatunnolla ratsastaa milloin vain tuntematta stressiä ratsastuksenopettajan oikuista.

Ulkona sataa ripotteli suuria pisaroita, joten arvelin, että ratsastustuntilaiset menisivät maneesiin. Vähitellen satulahuone alkoi tyhjentyä, kun tuntilaiset alkoivat valua hevostensa kanssa maneesia kohti. Katselin heidän menoaan mitäännäkemättömin silmin. Sateen ropina kattoa vasten oli itseasiasssa todella rentouttavaa, ja kun istui lämpimässä satulahuoneessa suklaalevy kädessään, alkoi sitä väkisinkin tuntea olonsa raukeaksi.

Vaikka ei minulla olisi ollut varaa nukahtaa tähän. Odottelin Härmää tulevaksi, jotta pääsisimme yhdessä ratsastamaan. Vuodenaika alkoi vähitellen vaihtua kesästä syksyyn, nyt alkoi olla viimeiset mahdollisuudet nauttia lehdistä puissa ja ruohossa maassa. No ehkei sentään. Nyt oli elokuun loppu, joten lehdet pysyivät puussa hyvällä tuurilla vielä pari kuukautta. Oli se silti aika masentavaa.

Olin ns. myöhässä, sillä olimme sopineet Meraldinan kanssa menevämme ratsastamaan. Spirit oli tarhassa, ja tietenkin piehtaroinut ihan kunnolla joten sadeloimi oli mutainen. Kävelin ripeästi tallipihan yli sateessa kohti tallia. Tallissa suuntasin ensimmäiseksi hakemaan Spiritin riimun ja riimunnarun satulahuoneesta. Satulahuoneen ovella huomasin Meraldinan ja tervehdin tätä hymyillen.
- Hei, ja anteeksi että olen myöhässä, sanoin ottaessani Spiritille kuuluvan riimun ja riimunnarun.
- Haen Spiritin ulkoa, niin päästään sitten lähtemäänkin, lisäsin vielä.

Kutsuin Spiritiä tarhan portilta. Tämä nosti päänsä ja ryntäsi laukkaan ja niin lähellä aitaa, että hevosen oli pakko kääntyä sivuttain. Toruin sitä leikkimielisesti hurjastelusta samalla kun kiinnitin riimunnarun riimuun, jonka olin laittanut Spiritille. Avasin portin niin, että Spirit pääsi siitä. Sitten talutin sen talliin ja omaan karsinaansa, joka onnekseni oltiin siivottu. Avasin tottuneesti loimen kiinnitysvyöt ja keräsin sen siististi ja sotkematta mudalla kaikkea ja vein sen kuivumaan. Laitoin karsinanoven kiinni kunnolla ja menin satulahuoneeseen ottamaan hevosen harjat.

"Moi vaan!", tervehdin Härmää, kun hän ilmestyi satulahuoneen ovesta sisään. Hymähdin itselleni, kun tajusin, että olin todellakin menettänyt ajantajuni hetkeksi. Nousin tuoliltani ylös, kun Härmä lähti samantien hakemaan Spiritiä tarhasta.

En pitänyt kiirettä, sillä tiesin, että Härmällä kestäisi hetken tarhassa. Minun Perrtti-pojuseni oli sisällä tallissa, joten nappasin kaapista sen harjapakin ja kävelin sen karsinalle hyräillen itsekseini. Pertti alkoi luimia heti kun astuin karsinaan, sillä se tajusi, että nyt jouduttaisiin ulos tihkusateeseen. En kuitenkaan välittänyt siitä, vaan kaivoin esille juuriharjan ja aloin harjata sen kiiltävää karvaa.

Olin jo ehtinyt toiselle kyljelle, kun Härmä palasi talliin. "Tuli vain mieleen", huikkasin hänelle, "että me ei taideta päästä maneesiin, sillä siellä on ratsastustunti meneillään." Katselin sivusta, kuinka Härmä otti Spiritiltä loimea pois. "Mitä ehdotat? Mennään maneesiin aloittelijoiden sekaan, vai toivotaan, että sade loppuu kokonaan?"

Astuin harjojen kanssa Spiritin karsinaan ja syötin tälle kaksi porkkanaa. Aloin harjata Spiritiä pitkin, rauhallisin vedoin. Mietin samalla, minne voisimme mennä ratsastamaan. "No, ainahan voimme joko ratsastaa sateessa tai odottaa sateen loppumista, mutta ei mielellään aloittelijoiden sekaan" sanoin naurahtaen samalla ajatukselle, että kun me harjoittelisimme aloittelijoiden kanssa keventämistä tai jotain muuta vastaavaa, mikä nyt on jo ihan tuttua ja helppoa. Spirit tarkasteli ympäristöä valppaana, välillä yritti saada taskussani olevia porkkanoita ryövätyksi. Kun olin saanut vasemman puolen puhtaaksi ja kiilteleväksi, vaihdoin puolta.

Vilkaisin ulos, kun olin saanut kaviot siisteiksi. Sade oli jo vähentynyt melko hyvin. Tummat pilvet eivät kuitenkaan vakuuttaneet, että sade tulisi loppumaan, tai ainakaan pitkäksi aikaa.

"On se harmi, että sellainen pikkuasia kuin sade saa luvan sanella mitä me teemme ja mitä emme", sanoin hymähtäen. "Jos kerran emme halua ratsastaa aloittelijoiden kanssa samassa maneesissa, voisimmehan me vaikka hidastella tämän harjaamisen kanssa niin kauan, että ratsastustunti loppuu." Tosin emme kyllä saisi mitenkään menemään harjaamiseen tuntia. Ehkä oli parasta vain mennä ulos ratsastamaan ja toivoa, että sade loppuisi. Voisimme sitten vaikka käväistä maneesissa ratsastuslenkin lopuksi.

Puhdistin kädessäni olevaa harjaa sukaa vasten ja asetin sen sitten takaisin harjapakkiin. Otin sen jälkeen käteeni kaviokoulukun ja hyökkäsin takaisin Pertin kimppuun. "Vai miten on? Onko sinulla Spiritin kanssa menossa niin tiukka kisatreenauskausi, että et voi pitää yhtä päivää taukoa?" sanoin.

- Niin, se on kyllä harmi, sanoin mietteissäni samalla harjaten Spiritin jalkoja, jotka olivat vielä mutaiset. "Jos menemme sitten ainakin aluksi tuonne sateeseen, mikäli se ei siis voimistu tuo sade..." Sanoin. Otin sakset ja napsin 'liian' pitkiksi kasvaneet vuohiskarvat pois. Tasoitin vielä harjan. Pyyhin sienellä Spiritin sieraimet ja silmät ja kostealla pyyhkeellä otin turhat liat ja mudat pois vuohisten alueelta.
- Kyllä sitä vapaa-aikaa useimmiten löytyy, vastasin ja annoin puolikkaan porkkanan Spiritille.

"'Kyllä sitä vapaa-aikaa löytyy'? Eli siis sinulla ei olisi varaa pitää taukoa treenaamisesta, mutta pidät kummiskin?" virnistin sanojeni perään. Tiesin kyllä kuinka paljon hallaa pienikin treenitauko voisi tehdä. Se kyllä kostautuisi kilpailuissa. Ehkä yksi lepopäivä ei treenikuntoa kyllä tuhoa, mutta suurista aikamääristä ei ole puhe.

Laskin Pertin viimeisen kavion maahan ja siirryin vielä lopuksi pojan harjan kimppuun. Tiesin viivytteleväni hoitaessani harvinaista enemmän, sillä halusin olla ulkona tihkusateessa niin vähän aikaa kuin mahdollista. Vilkaisin ohimennen kelloa kännykästäni. Se näytti 14:36. Maneesi vapautuisi siis noin puolen tunnin päästä. Jos laittaisin nyt varusteet Pertille, ehtisimme vetää alkulämmittelyn mutaisella kentällä, ja siirtyä sitten maneesiin.

"Joko laitettaisiin varusteet päälle?" kysyin Härmältä.

"No, niin sen kaiketi voi sanoa" vastasin. "Juu, laitetaan vain varusteet, tosin selvitän ensin harjan ja hännän" sanoin ja otin harjakamman, jolla harjasin vielä Spiritin harjan. Sitten harjasin jännän ja otin siitä irti mahdollisimman paljon. Sitten kävelin satulahuoneeseen ja otin suitset, jossa oli nivelkuolaimet. Sitten otin Spiritin yleissatulan ja kävelin tammani karsinalle. Spirit hörähti nähdessään satulan ja kuopi lattiaa. Komensin tammaa, joka lopetti heti, mutta osoitti merkkejä halukkuudesta lähteä lenkille. Nauroin sille. "Miksiköhän Spirit haluaa sateeseen? Tai sitten se luulee pääsevänsä kisoihin tai maneesiin, tai sitten sitä ei sade haittaa" sanoin lähinnä itsekseni. Laitoin satulahuovan Spiritin selkään, kun olin sen ottanut pois kuivumaan.

Laitoin satulavyön satulahuovan lenkin läpi ja laitoin huovan kiinni satulaan. Sitten otin vyön mahan alta ja laitoin vyön toiseen reikään, mikä ei kiristänyt Spiritin mahaa, mutta oli sen verran kireällä että hevonen tottuisi. Otin suitset ja laitoin nämä Spiritille. Kun suitset olivat hyvin, kiristin satulavyötä vähän ja kiinnitin suitsien remmit.

Kun Härmä antoi myöntävän vastauksen varusteiden laitolle, sutaisin Pertin hännän viimeiset jouset suoriksi ja laitoin harjakamman takaisin harjapakkiin. Avatessani karsinan oven Pertti yritti tunkea perässäni ulos, mutta työnsin sen päättäväisesti takaiisn sisään. "Ainakin energiaa tältä pojulta löytyy, vaikka ratsastuslenkki ei sitä niin innostaisikaan", sanoin hymyille ei-kenellekään. Siirsin harjakopan karsinan ulkopuolelle ja kävelin takaisin satulahuoneeseen. Nappasin Pertin satulan toiseen käteeni ja suitset toiseen ja palasin karsinalle. Suitsia laittaessani Pertti nosti päätään ylös välttääkseen kuolaimen, mutta en antanut sille periksi, ja hetken väännön jälkeen sain kuolaimet sen suuhun. Kun oli kiinnittämässä suitsien hihnoja, muistin erään tärkeän asian ja käännyin Härmän puoleen.

"Hei, muistatkos mitä me olemme suunnitelleet Pertin ja Spiritin suhteen?" sanoin hänelle. "Ai että minä sitten rakastan varsoja! Pertti ja Spiriti ovat hyvä pari." Nyökkäsin vakuuttavasti ja siirryin satulan kimppuun.

"Muistanhan minä" sanoin kiristäessäni vielä satulavyötä. "Loput kiristänkin ulkona" mutisin itsekseni ja mittasin jalustimet pidemmiksi, sillä olin viimeksi treenannut puomeja. Nostin jalustimet kuitenkin vielä ylös ja taputin hevostani lavalle, kun tämä kuopi. Spirit lopetti kuopimisen ja hirnahti kärsimättömästi. "Minkäköhän näköinen niiden varsasta tulee?" huikkasin Meraldinalle. "Niin, ja olen valmis" lisäsin vielä.

Spirit ravisti päätään, mutta antaessani toisen porkkananpuolikkaan hevonen malttoi ottaa sen ja pureskella rauhassa. Sitten se kävi juomassa. Varmistin, että kaikki remmit olivat oikein ja ettei satulavyö ollut vielä tarpeeksi kireällä, että selkään olisi päässyt ilman satulan keikkumista.

"Varsan suhteen voimme vain toivoa, että se perii kummankin vanhempansa hyvät hyppylahjat. Ajattele, sitten pian saamma taas uuden koulutettavan varsan!" Hypistelin innoissani Pertin otsaharjaa. "Hyvä poika olet ja sinusta tulee taas isä", höpöttelin sille hiljaa. "Täytyy sitten miettiä, että pidämmekö varsan vai myymmekö eteenpäin. Majakassa ei tosin ole tilaa pitää kaikkia varsoja, vaikka kuinka haluaisimmekin. Olisiko sinulla haulua ostaa tuleva varsa, vai myymmekö sen vain eteenpäin Majakan muiden kasvattien kanssa?"

"Eiköhän sitten mennä", sanoin ja avasin karsinan oven. Kävin nopeasti hakemassa satulahuoneesta kypäräni ja raippani ja palasin sitten Pertin luo. Ohjasin hevoseni ulos karsinasta. Se tuli nöyrästi perässäni ja sen kaviot kopisivat tallin lattiaa vasten. "Ainakaan tällä hetkellä siellä ei näytä satavan paljoa", sanoin.

"Jep, tulisi varmaankin mainetta radalla. Tai huonoa mainetta, mikäli kieltää joka esteellä" sanon. "Valitettavasti Freedom ja Spirit vievät aikaani, niin että varmaankin se varsa sitten jäisi ilman tarpeellista huomiota, jos omistaisin sen" lisään vielä. Nappasin kypäräni ja avasin karsinanoven Spiritille. Otin ohjista kiinni ja talutin tämän ulos. "Toivottavasti ei sada enempää, kun olemme ulkona" sanon ja katson taivaalle.

Kiristettyäni satulavyön lasken jalustimet ja ponnistan selkään. Kun olin päässyt selkään, Spirit laittoi korvansa luimuun, kun seisoi melko lähellä Perttiä. Sitten Spirit mukamas säikähti jotain ja otti pienen laukkapätkän eteenpäin, mutta ratsastettuani pari volttia käynnissä Spirit rentoutui taas. "Höh, lopetas nyt tuo pelleily" sanoin sille ja pysäytin sen. Säädin vielä jalustimet sopiviksi.

"Varsa lienee sitten parasta myydä. Harmi", päivittelin taluttaessani Perttiä kentälle. Kenttä oli melko mutainen ja muutamassa kohdassa oli pieniä vesilammikoita, mutta se ei onneksi haitannut. Käänsin Pertin keskelle kenttää, laskin jalustimet alas ja kiristin satulavyön. Orina Pertti osoitti suurtakin mielenkiintoa sen vieressä seisovaa Spiritiä kohti ja nuuhki ilmaa varovaisesti. Käänsin sen pään ja toruin sitä. "Minä aion ratsastaa sinulla nyt, joten olisi parempi, että kiinnittäisit huomiosi minuun, etkä tuohon tammaan." Asetin vasemman jalkani jalustimeen ja ponnistin ylös korkeuksiin. Pertti olisi ollut heti menossa Spiritin perään, mutta minä jarrutin sitä. Säädin jalustinhihnoja muutaman reiän sopivammaksi ja vasta sitten maiskautin Pertin käyntiin.

Ratsastuskypärän lippa suojasi onneksi muutamalta taivaalta ripsuvalta vesipisaralta, ja olin todella iloinen siitä. Annoin Pertin kävellä pitkin ohjin ja tuijotella ympäriinsä. "Tällaista tihkukeliä se on sitten seuraavat puoli vuotta", tuhahdin ärsyyntyneenä.

Nyökkäsin. Annoin Spiritille pitkät ohjat ja Spirit otti valtuuden päättää vauhdin. Kuitenkin käskin sitä hidastamaan, kun hevonen puolittain ravasi. Spirit käveli reippaasti, mutta kuitenkin tarpeeksi hitaasti. Käänsin Spiritin usein voltille, jossa Spirit taipui hyvin. Käytin lähinnä vain pohkeita ja istuntaa, välillä käskin ohjilla jos hevonen osoitti haluttomuutta kääntyä. Spirit alkoi käyttäytyä moitteettomasti ja keksin sille erilaisia tehtäviä, kuten kiemurauraa, pysähdyksiä, peruutuksia ja kaikenlaista, tietenkin ilmoittaen tällaisista 'äkkiliikkeistä' Meraldinalle.

"En tykkää syksystä, silloin sataa paljon ja on... no, masentavaa" sanoin Meraldinalle, kun Spirit tarpoi mudassa. "Mitä teemme maneesissa? Siis esteitä, koulua tai jotain muuta... Ja koska se tunti muuten loppuukaan?" kysyin Meraldinalta.

Muutaman voltin jälkeen siirryin Pertin kanssa raviin. Pyrin saamaan mahdollsimman hyvän kontaktin hevoseeni, ja se onnistuikin melko hyvin. Pertti totteli melko hyvin painoapuja, mutta taipui hieman kankeasti. Seurasin Härmän esimerkkiä ja siirryin tekemään voltista hieman vaativampia liikkeitä herätellen Perttiä kokoajan hieman reippaammaksi.

"Jep. Syksy pitäisi kieltää lailla. Kuka tämmöistä vesikeliä jaksaa kahta minuuttia kauempaa." Pyysin Perttiä hidastamaan raviaan ja se totteli tällä kertaa jo hieman paremmin. "Minä en ole hypännyt esteitä kertaakaan viime kilpailujen jälkeen, eli se voisi olla aika mukavaa itseasiassa." Siirsin ohjat toiseen käteeni ja kaivoin kännykkäni taskusta. Kännykän kanssa ratsastaminen ei ehkä ole hirveän järkevää, mutta se nyt sattui unohtumaan taskuuni. "Tunti loppuu muutman minuutin päästä. Kävelevät varmaan loppukäyntejä jo. Voisimme oikeastaan ruveta siirtymään maneesille päin jo. Voimme varmasti emnnä kävelemään maneesiin samaan aikaan tuntilaisten kanssa." Työnsin Nokiani takaisin taskuun ja käänsin Pertin voltille. "Tosin me varmasti tarvitsisimme jonkun nostelemaan ja siirtelemään esteitä ja puomeja. Mutta olen varma, että joku tallitytöistä tulee auttamaan mielellään."